Lokit

Mä vihaan lokkeja. Sekä ”lokkeja” ihmisiä että niitä pirun lintuja joiden ääni on vastenmielisempi kuin kenenkään tuntemani kusipään. Toisaalta tajusin just yks aamu kännissä kotiin jolkuttaessani että lokkien kirkuna muistuttaa mua aina myös jostain hauskasta. Se on se jokakesän déjá vu jatkoille mentäessä tai jatkojen jälkeen, se taustamusiikki taksitolpalla. Joka vuosi, koko kesän. Joskus yksin laskuhumalassa, mutta yleensä seurassa ja liian pitkään jatkuneen humalan hurmoksessa. Matkalla kotiin tai panojatkoille. Myös iltapäivisin lokkien rääkynä saa mut aina hymyilemään hetkeksi ennen kuin muistan, kuinka vihaankaan niitä ruokaa kärkkyviä ja pommeja pudottelevia hirviöitä. Sekunnin verran kuitenkin hymyilyttää, koska tulee proustilainen aistimuisto – mun tapauksessa yleensä huvittava takauma viimeisimpään bileiltaan. Tänäänkin lounaalla sain, kiitos lokkikuoron, tyypillisen flashbackin viime viikonloppuna pokaamaani tapaukseen. Käveltiin pilkun jälkeen sen luo seksi mielessä, snägärin kautta. Virhe. Tyypillä oli majoneesia poskilla ja valkosipulinhajuinen hengitys.. jopa tuhdeissa promilleissani ja alkuillan ihastuksesta huolimatta tajusin luikkia himaan kesken soidinmenojen. Snägäri tappoi seksivibat.
Lokki-ihmiset on mielenkiintoinen ilmiö sekin. Ne tyypit jotka ei periaatteessa tupakoi eli osta omia röökejään, mutta seuraavat sua kuin hai laivaa joka sauhuille pummiakseen ”yhden” - ja ovat illan aikana huomaamattasi polttaneet puolet sun spadduista. Kustannusmielessä mua ei kiinnosta pätkääkään; voin sponsoroida kyllä kessut kaappi-tupakoitsijalle jos se sen elämää helpottaa, mutta röökipummit on helvetin ärsyttäviä koska sulla menee laskut sekaisin omasta röökinkulutuksestasi, et muista ootko polttanut illan aikana askin vai kaksi - vai kolme. Eikä silläkään niin väliä, kuka niitä laskee, mutta johan kaikuu vitut ja perkeleet siinä vaiheessa kun kaivat ”illan viimeistä röökiä” esiin ja huomaat askisi tyhjäksi ennen aikojaan. Voi saatana! Vaikka klassisena asetelmana snägärin tai seksin jälkeen (ja ei yhdistetä noita kahta samaan aamuyöhön, kuten opittiin..). Ja sitten on tietty samppanjalokit. Ne jotka ei osta ikinä juomista itse, vaan lipittelee tyytyväisin mielin aina jonkun muun maksamia pulloja. Se on ihan pöyristyttävää. Ookoo napata kiireessä lasi tarjoamatta uutta pulloa takaisin, mutta jotkut vetää jopa huoletta jurrit toisten piikkiin. Come on: yks ostaa ekan samppabotlan, toinen seuraavan, ja niin edelleen! Tätä sääntöä tottelemattoman reilukerhon jäsenet vois sitten olla parveilematta ympärilläni ja osallistumatta kuplivarundeille, kuitata vaikka kaljaa itselleen. Lokit on toisaalta yöelämässä pakollinen paha, ei niiltä voi välttyä. Paras siis ottaa asenne kuten tähänkin asti: en ärsyynny. Pummiminen on pummijan oma häpeä, mitä sitä alleviivaamaan. Ei se mua vararikkoon tuu ajamaan kuitenkaan, joten sponssattakoon päihteitä jatkossakin - pääasia että kaikilla on hauskaa ja ilta on onnistunut.
Kesäputki on alkanut vähintään yhtä tehokkaasti kuin aiempinakin vuosina. Samoin kuin ainaiset dietti-ihmiset valehtelee itselleen ettei voi pysyä laiharillaan kun on joku kiva illallinen tiedossa ja tupakoinninlopettamisesta haaveilevat siirtää lopetuspäivämäärää koska aina on lähitulevaisuudessa ”sellaista menoa, että kuitenkin sortuisin..”, samoin menettelee allekirjoittanut juomisensa suhteen. Kuiva kausi siirtyy, koska on force majeure - iltoja tiedossa. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan, ei kai sitä nyt voi absolutistiks heittäytyä kesken parhaan bilesesongin. Joka keskiviikko on Blowjob Wednesdays, ja tänäkin perjantaina taas hillitön zumbakännikarnevaali tiedossa koska Antti Tuisku tulee meille. Ei kai tässä muu auta kuin antutua virran - ja viinan - vietäväksi. Ja seikkailla lokkiviidakossa. Kiristellään otsia ja kukkaronnyörejä joskus syksyllä, ei kesällä voi aloittaa mitään turhauttavia projekteja.

Jopa lokkien ystävä,

Jenny Woo