Susitarina

Tiedättehän tapauksen; yhden illan juttu onkin niin susi että mielummin puris kätensä poikki kuin jäis aamulla sen viereen köllimään enää sekunniksikaan. Mä koin nyt kaikkien susien isin. Klassiset inhorefleksien tuottajat pohjustivat shokkia tuttuun tapaan. Eli heräät muutenkin hiukan huonovointisena ja virkistyneisyyspisteistä vikatkin vie vanhalta viinalta ja muuten vain etovalta löyhkäävä ruho lähietäisyydellä itsestäsi, tietenkin naamaasi hönkien. Raskas kuorsausta muistuttava hengitys yhdistettynä hajuhaittaan ahdistaa jo ennen kuin hierot silmiäsi toiveikkaana, että kyseessä voisi kuitenkin vielä olla joku pastilleilla pelastettavissa oleva seksipommi. Näin ei tietenkään ole, vaan aistihavainnoista tämäkin tuottaa pettymyksen: näyttää ihan harakan perseeltä. Ei sillä, että olis tarttenut olla joku harvinaislaatuinen herkkupala mutta että tommonen kuvotus! Se viimeinen shottirundi varmaan sumensi taas arvostelukykyä.
Huimausta ja huonovointisuutta uhmaten hilaan itseni ylös susisängystä ja sihisen suomalaisella sisulla kohden vierasta kylpyhuonetta. ”Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu”, mietin. Pidättelen paniikkikohtausta mantralla ”..myöhemmin taas naurattaa”, äkkiä vaan sunnuntaibrunssitiimi kasaan ja yks tasoittava Mimosa pahimpaan sydämentykytykseen. Vielä ei naurata.
Kamalan susipanon kämppä on tyyliltään juuri niin mauton kuin kuvitella saattaa. Paras etten kurki ympärilleni yhtään enempää, sotka-lipasto ja Eppu Normaali-juliste riitti olohuoneen halki kävellessä. Voi vittu! Kylppäri on arvatenkin törkyisessä kunnossa ja lattialla lojuu likaisia sukkia ja kalsareita – halvan näköisiä sellaisia vieläpä. Taidankin mennä suihkuun omassa kodissani.
Hiivin onnistuneesti ulos suden luolasta herättämättä itse sutta. Jumala, joku raja huumorintajullasi: voinko ainakin pyytää, etten unohtanut mitään tavaroitani sinne. Tai ainakaan tavaroita, jotka susi voi jäljittää muhun ja ottaa joskus yhteyttä? Jos se onnistui jotenkin saamaan mun numeron niin se on taas uusi puhelunesto hankittava, kivat.
Pikaisesti pirssi himaan ja yhdet hermosauhut puhelimessa juoruilun lomassa. ”Nyt ois niinku kriisipalaverin paikka. Joo, susitarina..eikä ollu edes mikään kehityskelpoinen susi. Vertaistukea ja viiden tähden brunssi, kiitos. Nähään alhaalla tunnin päästä. ” Pakollinen välikuolema vaahtokylvyssä ja jääkappikylmä geelinen eye-cooler viilentämään hehkulampun lailla polttavaa pärstääni ja laskemaan turvotusta silmien ympäriltä. Sitten vielä silmätipoilla punaisuus pois silmistä niin ehkä uskaltaa jo ottaa katsekontaktia ilman aurinkolasejakin. Mut pleksit messiin varmuuden vuoks, jos silmätippojen teho lakkaa.
Pommiherätys, pahin susi vuosiin ja silti: elämä voittaa. Mikään ei korvaa sitä hetkeä kun istut ystäviesi kanssa puimaan viimeisintä katastrofia ja huomaat, että tästäkin taas hengissä selvittiin. Oma susitarinani tarjoaa tietenkin muille vahingoniloiset naurut ja naljailut, mutta krapulaisten kokous päättyy toteamuksiin ”kaikillehan noita sattuu!” ja ”..jos ei veikkaa ei voi voittaa”. Välillä käy källejä, rillutteluruletissa on riskinsä. Mutta on se silti niin korvaamattoman hauskaa hiipiä Helsingin yöhön häntä viuhuen, tietäen joutuvansa ties mihin metkuihin. Yleensä ne metkut on hauskoja ja hekumallisia, susitarina sinne tänne on hyväksyttävä pakollisena pahana – oishan se jo tilastollinen ihme jos KAIKKI hairahdukset ois jättipotteja.
Vietit vie, minkäs pervo juoppo pervoudelleen tai juoppoudelleen mahtaa. Kyky nauraa itselle ja talsia leuka pystyssä kohti uusia kommelluksia auttaa kyllä. Itse asiassa mä odotan jo ens viikonloppua suu napsuen. Ehkä pikkulauantaina vois mennä parille – katkaisis kivasti tätä viikkoa.. ja torstaina nyt on ihan pakko! Perjantai on perinteinen ja lauantai kruunaa viikon. Onneks sunnuntaisin on kans hauskaa häppeningiä ettei mee ihan löysäilyks ja liskoiluks sekin. Maanantai ja tiistai on vähän väliinputoamispäiviä, mut oikeastaan tiistainakin vois mennä yksille. Maanantai on siis ainut masentava! Tehokas työpäivä? Pikemminkin tarpeeton viikonpäivä! Onneks maanantai on vain kerran viikossa..

Tanssii susien kanssa,

Jenny Woo