Ero - tiikkaa

Ero-tiikkaa

Taas kaatui potentiaalinen, sähköinen suhteenpoikanen. Niinhän ne sanoo: nopea alku tietää nopeaa loppua. Pitäis tutustua hitaasti ja huolella, odottaa maltillisesti seksiäkin. Paskat! Eihän sitä voi sikaa säkissä ostaa. Jos toinen on täysin kehityskelvoton sängysssä tai yhteistä sänkykemiaa ei vain jostain syystä löydy, on hyvä tietää tämä heti alkuunsa eikä tuhlata omaa ja toisen aikaa. Muistan yhdenkin kerran kuukausien soidinmenot ennen seksiä ja lopulta tyyppi osoittautui ihan friikiksi. Ei ihme, että yritti pohjustaa mahdollisimman hyvin; ”luoda luottamussuhdetta” ennen kuin paljasti todellisen luontonsa. Hah. As if muuten hyvä suhde sais tekemään kreisikompromisseja makuuhuoneessakin?! Oon mäkin pervo, mutta en niin pervo. That one had to go. Tää viimeisin tosin: sääli että ei toiminut. Erotiikka nimittäin toimi. Eroon asti.
Erityisesti mua harmittaa tää ero, koska olin jo esitellyt tyypin pikatutustumisen jälkeen kaikille – ja vienyt kaikkiin mun kantapaikkoihin, joihin se tietty kans tykästy. Jenny Woohon bilettää, Fannyyn ja Dylaniin brunsseille.. me jopa käytiin romanttisella päiväreissulla Porvoossa ja fiilisteltiin Johansin terassilla. Nyt joudun salettiin törmäämään TAAS yhteen eksään suosikkimestoissani. Niinkun niitä ei ois ihan tarpeeks.
Kolkyt vuotta ja kolkyt miestä. No okei, ehkä pari enemmän. Kuka niitä laskee? Ainiin ja ehkä kymmenkunta naista kanssa. Joku sanoi mulle et ei lasketa saman sukupuolen sänkykokemuksia jos ne on ollut bi-curious-tyylistä säätöä eikä osapuolet ole all the way gay. Sopii mulle, jääpähän siveellisempi saldo. Toisaalta mun mielestä se on itsepetosta. Ja olenhan mä bi kuitenkin. Jostain syystä kaikki suhteet on kuitenkin aina olleet miesten kanssa ja naisten kanssa vain seksiä. Ehkä seurustelu-cv'ni kaipaa alan vaihtoa. Ehkä seurustelu naisen kanssa olis helpompaa ja ei tarttis taas istuskella tässä puimassa viimeisimmän eron syitä ja seurauksia. Ehkä miehet on vaan aivan perseestä! Paitsi homomiehet – teitä mä rakastan. Madonnaa lainatakseni: välillä toivoisin olevani homomies. Hankala selittää, mutta se vois olla mun juttu. Hmm..
Helteet vetelee kuulemma viimesiään ja loppukuusta tulis enemmän ”normaalia suomalaista kesää”. Ehkä ihan hyvä niin. Kuuma tuo mukanaan kiiman ja lähtee ihan käsistä tää touhu. Ja sit luulee että joku pikku romanssikin on säiden jumalatkin saanut puolelleen kun joka päivä paistaa aurinko. Hyvä Jenny, just niin. Säistähän voi aina ennustaa vaikka mitä. Mä tartten nyt jotain uusia tuulia. Rapusesongin alkaminen on aina se ”pilkku”, pitäis alkaa henkisesti valmistautuu syksyyn. Parit hyvät bileet lataa tietenkin tunnelmaan. Ensin perinteiset rapujuhlat ja sit elonkorjuujuhlat (eli tässä tapauksessa homonkorjuujuhlat, Jenny Woossa la 28.pv). Nokka kohti uusia haasteita!
En aio lauleskella celinedionien allbymyselfejä, liian maaniset fiilikset tulevasta. Jossain vaiheessa vaan huomaa et nää suhteiden katkeemiset on pakko käsitellä vähän nopeemmin, ei oo aikaa jäädä hautomaan joka kerta. Pikakelataan kaikki muu, mutta eletään täysillä loppukesään ja alkusyksyyn tarttuen. On niin paljon, mitä odottaa ja mistä nauttia. Jos vielä rakkausrintamalla saan kurssit nousuun niin elämä alkais olla oikeastaan aika täydellistä..

ikisinkkunne,

Jenny Woo