Mun tekee taas mieli!

Keväthumala, kevät ja humalat – ah! Koskaan ei oo niin kivaa olla kännissä kuin loppukeväästä: suunnitellaan kesää ja skålaillaan sille, että taas on selvitty masentavista marras- ja maaliskuista. Mä olen niin humalassa jo itse keväästä, että muut humalat tulee ihan ekstaattisina bonuksina. Mutta lunastelen toki bonukseni kaikella mielenkiinnolla; nyt jos koskaan ei tee mieli sylkeä lasiin. Varmoja kesän merkkejä onkin sää- ja luonnonilmiöiden ohella ilmiö nimeltä suun napsaus. Kurkkua kuivaa, kieltä ja mieltä kihelmöi ajatus erinäisistä aikuisten herkkujuomista - tekee mieli tilata kuplivaa, drinksu tai edes sidu jo lounaallakin. Kyl te tiedätte mitä mä tarkotan. Kesä tulee ja kännikarhut herää talviuniltaan. Ne joiden suu napsaa ja jalka kapsaa vuoden ympäri, menee täysin hunningolle muutaman kuukauden ajaks ja nekin joiden häntä viuhuu laiskanlaisesti tylsinä sesonkeina, löytää itsensä vahingossa päissään terassilta töiden jälkeen. Sitä se kesä tekee. Se tekee meistä hyväntuulisia ja saa suomalaisetkin hymyilemään – edes pienen sievän nimissä.
Eka kesä kolkyt veenä. En mä haluis olla yhtään nuorempi - olin niin paljon tyhmempikin. Vielä en oo vanha ja viisas (en vanha enkä viisas), mutta joka vuos vanhempi ja jos nyt en varsinaisesti viisaampi, en ainakaan tyhmempikään. Ei tartte kattoa kuin vuosi-pari taaksepäin ja mietin jo ”olinpa silloin vielä hölmö, enää en tekisi niin tai näin” - tai paskat, ei tarvii mennä edes kauas menneisyyteen: ”mitä hittoa mun päässä liikkui viiime vappuna”. Jokainen kännikoiruus ja -kommellus kummittelee kyllä ”kypsyvän kolmekymppisen” takaraivossa. Ja toisaalta mä olen oppinut nauraamaan itselleni ja olemaan vähemmän kova ruoskimaan itseäni esimerkiksi juuri juomisen suhteen – mikä siinä on että suomalaisittain pitää aina ottaa hirveä morkkis rehellisistä känneistä vaikkei edes olisi tullut töppäiltyä? To hell with that I say, eihän juomisessa itsessään mitään pahaa ole. Mitä lie vanhan kansan peruja, että ”sietää hävetä kun koskee viinanpiruun” - mä koen, että sietää hävetä, jos ei osaa nauttia siitä kohtuudella ja hyvällä omallatunnolla. Okei, kohtuus on suhteellista ja itse juon varmasti monen mielestä yli kohtuuden. Jennyn mikä on kohtuullista – määritelmä menee about näin: jos et kylvä tuhoa ympärilläsi juotuasi, voit varmaankin siemailla hyvillä mielin. Alkoholi vaikuttaa ihmisiin niin eri tavoin; toisista tulee melankolisia tai jopa aggressiivisia. Jos sun tekee mieli hypätä sillalta tai lyödä tyhmännäköistä tyyppiä dunkkuun viinanmakuun päästyäsi, on paras juoda tosi hillitysti tai ei ollenkaan. Ja jos näin ei käy niin mitä sitä annoksia sen kummemmin laskeskelemaan.
Musta itsestäni tulee kännissä hilpeä hölmö – energinen, estoton ja eksessiivinen. Pahin skenaario on se, että nolaan itseni tai sikailen jonkun makuun liian ronskisti, mutta mitäs sillä oikeastaan on väliä. Saksankielessä tais olla joku sellainen ilmaisu kuin ”päästää sika irti” synonyyminä juomiselle tai rilluttelulle. Se on mun mielestä kuvaavaa – mä haluan päästää sisäisen sikani irti silloin tällöin. Ei se sika ketään lyö tai itketä, mutta saattaa puhua pornoja tai puristella peppuja. Riettaus tulee vähän kaupan päälle ton juomisen kanssa, on vaan niin kivaa vähän rivoilla. Ja kesällä nyt varsinkin on ihan pakko antautua impulsseilleen..eiks ookin? Minkä pervo pervoudelleen voi. Ja tämä juoppo pervo aikoo jatkaa juopotteluaan ja pervoiluaan ihan ylpeänä. Merkitseviä katseita, silmäniskuja ja sähköisiä kosketuksia – kesän merkki numero kaks yltyneen samppanjanhimon ohella. Pannaan ranttaliks ja korjataan luumme sitten syyskuussa!

Kesäkissanne,

Jenny Woo