Gay times

Yli kuukauden tauko bloggailussa, shame on me! Kiirettä piti ja pää kolmantena jalkana mennään edelleen. Kivaa kiirettä, kylläkin. Kävin haistelemassa tuulia pitkin Barcelonaa ja Madridia, suunniteltiin uusiksi meidän baarin konsepti ja mikä parasta: myös toteutettiin uusiksi koko konsepti! Mun oma queer-twist näkyy nyt myös baarin hengessä. ”Gay, straight – who the fuck cares?”. Ihmisten kategorisointi on niin pre-millenium. I REALLY don't give a fuck, gay vai ei. Puolet mun parhaista ystävistä on gay ja toinen puolikas ei. Tarvitaan paikkoja, joissa voi käydä kaikki! Tiukka määrittely on niin rajoittavaa..ja masentavaa! Homobaari, heterobaari, hohhoijaa. Miten ois ihmisbaari? Baari ihmisille, joita yhdistää himo bilettämiseen? 2010-luvulla on korkea aika täällä Pohjolassakin tajuta, että jengi voi bilettää saman katon alla suuntautumisia tarkentelematta. Parhaat bileillat Euroopassa on mun matkoilla ollut just random-paikkoja, joissa joku seurueestamme on kysynyt jossain vaiheessa illan aikana: ”Onks tää muuten gay bar?” Ja muut on todenneet: ”Kuka tietää – ja ketä kiinnostaa?”. Jos meno on hyvä, meno on hyvä. Ja kun asenne on oikea, ei muulla ole väliä. Mun baarissa on lahjomaton asenne ja hillitön meno – se on vihdoin ihan mun näköinen.
Avajaisetkin pidettiin jo ja oli aivan hävyttömän hauskaa. Shampanja virtasi ja nauru raikasi. Paikka oli niin täynnä, että tunnelma oli väkisinkin kuuma. Anita Hirvonen, NikoLa ja Cristal Snow sinetöivät täydellisen illan. Ja mä rakastan itse kutakin! Sekä kutsuvieraslista että esiintyjäkaarti oli sitä luokkaa, että voisin itkeä onnesta. Fantastisia ihmisiä – vanhoja ja uusia ystäviä! Mutta rehellisyyden nimissä pakko tarkastella myös avajaisia seuranneen aamun tunnelmia. Mitä paremmat bileet, sitä pahempi kanuuna. Cristal heräsi fritsu niskassaan, vailla harmainta aavistusta imuttelijan henkilöllisyydestä. Mä heräsin vaatteet päällä, mutta alusvaatteet niiden alta mystisesti kadonneena. Reidet on yhä kuin kymmentuntisen spinningin jäljiltä, joskin varmasti vain tanssimisesta. Taisin antaa mun parille mimmifrendille lap dancet..
Vihdoin avajaisviikonlopusta toivuttuani alan olla valmis uuteen seikkailuun ja kummasti taas sekä suu napsaa että (jopa lihaskramppaava) jalka kapsaa. Ja suosikkifilosofiani Ellu Jokista lainatakseni: ”Nyt äkkiä jotain sutinaa!”. Huolimatta viikontakaisesta hillittömästä biletyksestä olo on kuin milläkin kotihiirellä tai nunnalla konsanaan. Alan olla puutteessa ja täten pakahtua himoihini! Rakkautta ei etsitä, eikä etsien löydetä – se sattuu ja tapahtuu kun sitä vähiten odottaa. Seksissä puolestaan etsivä löytää ja sitähän on saatava joka tapauksessa, etsien tai ei. Nyt siis ihan tietoinen seksinmetsästys päällä ja mun to-do-list sanoo ”Do IT” ykkösprioriteettinaan. Do me! Do Woo! Jo riittää vibraattoreilla pelleily, viimeistään huomenna loppuu tämä vahinkoselibaatti. En koskaan ajatellut pukeutuvani Nikeen muuta kuin sporttaillessa, mutta nyt harkitsen. ”Just do it”-printti toimi Tigerillakin..
Seksinnälkään nääntymistä lukuunottamatta vuosi on lähtenyt käyntiin inspiroituneissa fiiliksissä. Mulla on tunne, että tästä tulee paras vuosi - ja vuosikymmen - ikinä. Uudenvuodenlupaukseni oli pysyä avoinna uudelle ja samalla säilyä sinä mitä olen aina ollut. Näin on käynyt ja näin jatkukoon. Nostan maljaa jälleen kerran. To the good times – to the gay times! Pilkettä silmiin ja suuta messingille, rakkaat!

Uusissa kujeissa,

Jenny Woo