Unelmien poikamies ja liero lisko

It's amore! Jenny on nyt - korviaan myöten ja kautta kiven ja kannon - rakastunut. Syvä huokaus. Kyyninen realistiminä kehottaa painamaan jarrua, romanttinen idealistiminä leijailee pinkeissä pilvissä. Kultainen keskitie on niin kamalan tylsä. Toisaalta voisin kerrankin oppia jotain ja antaa historian olla toistamatta itseään hyvin alkaneiden suhteiden pilaamisessa. Miten nainen yleensä mokaa? Joko ottamalla liian lugnisti ja pelailemalla liian pitkään, jolloin sitoutumisvaiheeseen ei koskaan tulla ja rakastunut mies loukkaantuu ja luovuttaa – tai sitten vaatimalla liian paljon, liian pian. Ei puhuta hääkirkoista tokilla treffeillä, eihän? Ehkä sitä kultaista keskitietä kutsutaan kultaiseksi koska se on kullanarvoinen, paras käppäillä sitä vaan ja välttää ääripäitä.

En haluaisi ajatella, että tämän täydellisen paketin tapaaminen liittyisi mitenkään siihen, että ens kuussa kolahtaa se kolkyt. Etsinkö tiedostamattani miestä bileisiini, onko ajatus taas yksistä synttäreistä sinkkuna jotenkin kielteinen? Katin villat. Ensinnäkin: se on täyttä sattumaa, milloin ihmiset toisiaan kohtaavat. Jotkut löytävät elämänsä miehen - tai naisen - jo teini-iässä, toiset keski-iässä, jotkut varmaan vasta eläkkeellä! Arpapeliähän se on; keihin sattuu törmäämään ja milloin missäkin elämänvaiheessa. Jos tämä herra X nyt vaikka tulisikin jäädäkseen, niin ilkeämielisten ja -kielisten on turha nähdä mitään kytköksiä kolkyt vee – kriiseihin tai bileisiin tai mihinkään muuhunkaan epäolennaiseen. Hän on loistava ja sillä selvä.

Nimeä en paljasta, mutta kuvailen hieman. Pitkä, komea, hauska, älykäs, kiltti, rehellinen, kohtelias, kunnianhimoinen, lahjakas..jatkanko listaa? Fyysinen kemia toimii liiankin hyvin, huumorintaju ja elämänarvot ovat kuin kopio omastani. Entäs sitten ne huonot puolet? Itse tyypistä en sinänsä ole vielä löytänyt merkittäviä vikoja, mutta yksi turha tekijä on olemassa: sen paras ystävä on aivan hirveä tapaus. En viitsisi mieltää unelmieni miestä pakettidiilinä tämän ihmisjätteen kanssa, mutten tahtoisi särkeä miehen sydäntäkään heti alkumetreillä kertomalla tälle, että hänen arvossa pitämänsä ihminen on täysin epäluotettava kiero: valehtelija, kateellinen panettelija, joka myöskin haukkuu jopa ihanaa miesystävääni mitä törkeäsisältöisimmin tavoin. Bonuksena tämä “hurmuri” on vieläpä häikäilemätön opportunisti, äärimmäisen saita ja ahne – ja jopa jäänyt kiinni varastelusta. Tuollaistako hampuusia katselisin sitten alttarilla mieheni bestmaninä? Ei tuu kesää!

Mutta muistikirjaan Jenny: ei enää näitä hääkuvitelmia vasta kahden viikon tapailun jälkeen. Ainakaan ääneen tai blogiin. Hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia. Ja ehkä se yksi piikki lihassani menee, koska herra X itse on niin fantastinen. Olihan yhdellä exällänikin himassa lemmikkinä halvatun iso ja inhottava sisilisko, ei sekään suhde siihen liskoon kaatunut.

Tylsin aika vuodesta säiden puolesta, mutta sentimentaalisin aika vuodesta niille, joilla on joku jonka kanssa viettää iltoja kynttilöiden luodessa tunnelmaa neljän seinän sisällä. Ja toki välillä pitää päästä radallekin, ettei kaadu ne neljä sentimentaalista seinää päälle.

Love,

Jenny Woo