Päin pläsiä

“Kato, ilman käsiä!” huutaa moni lapsi ylpeänä itsestään vanhemman seuratessa milloin mitäkin vierestä, pyörälläajoa tai vastaavaa. Samalla lapsenomaisella “riemulla” mäjähti frendini pää edellä lattiaan jatkoilla stippitankoon tuttavuutta tehtyään. Miksi ilman käsiä, pää alaspäin korkealla kieppuen? Umm, koska se on spektaakkelimaisempaa. Ja miksi jatkoilla oli strippitanko, yksityisasunnostahan oli kyse? Miksei, loistava jokakodin hyötyväline. Nössömmät voi venytellä ja jumpata tankonsa kanssa, rohkeammat voi viihdyttää puolisoitaan tai pokailujaan kunnon show'lla. Tyylikäs strippaaminen siistiin tankokoreografiaan yhdistettynä on esteettistä katseltavaa, ja varsinkin näin ei-ammattiyhteydessä harmitonta hauskaa. Aikuinen ihminen ottaa usein itsensä liian vakavasti. Mitä jos avaisit sen ylimmän napin, kulkisiko happi paremmin? Mitä jos tanssisit sydämesi kyllyydestä, osasit tai et? Mitä jos muistaisit myös irrottautua arkirooleista ja heittäytyisit joskus mukaan hölmöilyihinkin? Nauretaan itsellemme, nauretaan muille, nauretaan elämälle – hyvässä hengessä. Kerranhan täällä vaan ollaan.

Nauramisesta puheenollen: onko Suomessa minkääntasoista Stand up – komiikkaa? Kuulen jatkuvasti kehuja sieltä sun täältä, mutta omakohtaiset kokemukset on aina olleet jonkin tason pettymyksiä. Heli Sutela on vielä katsastamatta, se on kuulemma ainakin hauska. Kumman kaa – sarjasta tuttuna Sutela antaa mulle ainakin jo ennakkoon positiivisia viboja. Kamala ikävä Annen ja Ellun toilailuja, eikä uusintojakaan viittis sataan kertaan katsoa. Suostuiskohan mimmit tekemään vielä yhden kauden, jos kerättäis kunnon vetoomus? Saisin varmasti kasoittain nimiä listaan, en tasan ole ainoa fani. Kuka nyt ei rakastaisi hieman viinaan päin meneviä, aikuiseen ikään ennättäneitä naisia, jotka haluais vaan pikkuisen jotain sutinaa? Ja duuniin voi aina mennä hieman darrassa, uuden tuttavan parfyymiltä löyhkäten. Annen veli Vesa - joka parhaansa yrittää ja aina siskoaan auttaa – on tietenkin idiootti, “Vesa ei vaan tajuu”. Ellu päätyy kerta toisensa jälkeen sänkyyn Vesan kanssa, mutta kohtelee Vesaa aivan yhtä kypsästi kuin Anne; “Onks ton Vesan pakko olla täällä?”. Miehet vaihtuu, krapulat haihtuu ja aina koittaa uusi päivä uusine kujeineen. Suu napsaa parantumattomasti, ja ainahan voi lähteä “yksille”. Anne ja Ellu, Jenny rakastaa teitä! Yhdet vielä?

Julistin viimeksi etsiväni rakkautta tai rattopoikaa – haku on yhä käynnissä. Rakkaudenkohteen tulisi olla älykäs, hauska, luotettava ja mielellään myös kivannäköinen mies. Rattopojalle riittää se jälkimmäinen. Itse asiassa hyvä, jos rattopoika ei olisi luonteensa puolesta houkuttava, koska silloin koko rattopojan käsite menee piloille. Jos rattopojalla on luonnetta, se voisi olla rakkaudenkohde. Mutta maailmassa, jossa rakkautta on vaikea kaiken muun harhauttavan joukosta löytää, on kiva omistaa kivannäköinen rattopoika. Seksikumppani, johon tunne-elämän oikeudet ja velvollisuudet, rajoitteet ja paineet eivät kasaudu. Mutta kertokaa mulle, miksi ne miehet, jotka näkisi ennemmin alttarille astelemassa, ovat usein luotuja rattopoikamaisuuksiin ja ne, jotka haluaisi pitää rattopoikina, rakastuukin suhun ja kaikki menee päin pläsiä? Oisko taustalla vain se luonnon laki, että ihminen haluaa sitä, mitä ei voi saada ja kyseenalaistaa halunsa siihen, mitä tajuaa varmuudella saavansa. Luulenpa, että kyse on tästä ja vain tästä.

Seksikästä syksyä ja syksykästä seksiä,

Jenny Woo