Kenen joukoissa juhlit?

Syksyn hiipiessä taas ilmoille valtaa mieleni sekä jonkinlainen rauha että kaiho. Kesän ohikiitävä illuusio vilahti taas ohi kuin vain kiusatakseen, ja toisaalta pimenevät illat kynttilöineen ja yhtä hauskoine yökerhoseikkailuineen tuntuvat aivan yhtä kotoisilta – tervetuloa syksy! Jos olo on haikea tai vaikea, auttaa laadukas juoma ja seura hetkessä. Syksyisin tunnen itse asiassa tarvetta sosiaalisuuteen enemmän kuin koskaan, kotona nyhjöttäminen lienisi vähintäänkin masentavaa.

Mietin usein kuinka kätevää olisi, jos kantapaikat olisivat paikallisia, kivenheiton päässä kotoa. Mulla näin ei ole, ja pitäisi varmaan muuttaa viisitoista minuuttia enemmän etelään ja ydinkeskustaan. Mutta pääasia lienee se, että kantapaikkoja on. Paikkoja, jotka tuntuu omilta. Paikkoja, joihin mennessä on aina vähän toisen kodin tuntua. Tuntuisi tosi kuluttavalta kulkea joka ikinen baari-ilta eri paikassa, mihinkään liiemmin tykästymättä. Ihmisellä on tarve juurtua johonkin. Tunnistaa baarimikko, saada hyvää palvelua, istua kantapöydässä, tanssia hyväksi todetun deejiin innostamana. Myöskin on hauska alkaa tunnistamaan tiettyjä ennalta tuntemattomia kasvoja, jotka jakavat kantapaikan kanssasi. Samat baarit yhdistää ihmisiä ihmeen paljon. On suomalaisittain sööttiä edistystä, kun porukka alkaa hymyillä toisilleen tunnistamisen merkiksi koskaan aiemmin varsinaisesti itseään esittelemättä. Mulle käy näin koko ajan. Hymy sinne, toinen tänne – hauska tunne huomata samojen naamojen viihtyvän samoissa paikoissa, uudestaan ja uudestaan. Kenen joukoissa juhlit, se kertoo ihmisestä jotain. Pika-analyysin ihmisen baarikäyttäytymisestä ja sitä ympäröivistä valinnoista voi tehdä helposti ja nopeasti. Viihdytkö ennemmin isojen ketjujen hieman persoonattomammissa paikoissa, vaiko yksilöllisemmissä, itseäsi miellyttävissä mestoissa? Juotko kaljaa vai cavaa? Minkälaisessa seurueessa saavuit, minkälaisessa poistut? Osaatko ottaa tilan haltuun vai pönötätkö ujona nurkassa? Vastauksista voi aina päätellä jotain.

Elämän kiitäessä eteenpäin kuin idän pikajuna on lohdullista ja terapeuttista ajatella, että jotkut asiat pysyvät muuttumattomina. Hyvät ystävät, hauskat perinteet, rakkaat paikat. Mä olen kokenut monen monta pettymystä ja petosta ihmissuhteissani, harmitellut kivojen perinteiden katkeamista ja hyvästellyt rakkaita kantapaikkoja vuosien varrella; kaikki sulkevat ovensa joskus. Ihanaa on kuitenkin elää tässä hetkessä tietäen, että mulla on kourallinen aivan fantastisia ihmisiä elämässäni, moni kiva traditio meneillään ja juuri nyt muutama todella omaksi tuntemani paikka stadissa, joista löydän itseni uudestaan ja uudestaan. Oma koti kullan kallis, omat raflat kakun kuorrutus. Voitaisiin kai ajatella, että mulla on useampi koti!

Niin paljon kaikkea hauskaa odotettavissa tältä syksyltä, muun muassa upeita keikkoja tulossa: Mew, Muse, Massive Attack, Air.. nyt jos joskus meitä todella hemmotellaan. Koska kesäkollit on heivattu ja Jenny taas rattopojan ja/tai rakkauden metsästyksessä mukana, pysynee ilma sähköisenä. Kaikki alpha malet radalle mars, Jenny Woo is looking for you! Ja tottakai mun tytöt kanssa, te pidätte menon yllä!

Bileet jatkukoon,

Jenny Woo