Päin pläsiä

“Kato, ilman käsiä!” huutaa moni lapsi ylpeänä itsestään vanhemman seuratessa milloin mitäkin vierestä, pyörälläajoa tai vastaavaa. Samalla lapsenomaisella “riemulla” mäjähti frendini pää edellä lattiaan jatkoilla stippitankoon tuttavuutta tehtyään. Miksi ilman käsiä, pää alaspäin korkealla kieppuen? Umm, koska se on spektaakkelimaisempaa. Ja miksi jatkoilla oli strippitanko, yksityisasunnostahan oli kyse? Miksei, loistava jokakodin hyötyväline. Nössömmät voi venytellä ja jumpata tankonsa kanssa, rohkeammat voi viihdyttää puolisoitaan tai pokailujaan kunnon show'lla. Tyylikäs strippaaminen siistiin tankokoreografiaan yhdistettynä on esteettistä katseltavaa, ja varsinkin näin ei-ammattiyhteydessä harmitonta hauskaa. Aikuinen ihminen ottaa usein itsensä liian vakavasti. Mitä jos avaisit sen ylimmän napin, kulkisiko happi paremmin? Mitä jos tanssisit sydämesi kyllyydestä, osasit tai et? Mitä jos muistaisit myös irrottautua arkirooleista ja heittäytyisit joskus mukaan hölmöilyihinkin? Nauretaan itsellemme, nauretaan muille, nauretaan elämälle – hyvässä hengessä. Kerranhan täällä vaan ollaan.

Nauramisesta puheenollen: onko Suomessa minkääntasoista Stand up – komiikkaa? Kuulen jatkuvasti kehuja sieltä sun täältä, mutta omakohtaiset kokemukset on aina olleet jonkin tason pettymyksiä. Heli Sutela on vielä katsastamatta, se on kuulemma ainakin hauska. Kumman kaa – sarjasta tuttuna Sutela antaa mulle ainakin jo ennakkoon positiivisia viboja. Kamala ikävä Annen ja Ellun toilailuja, eikä uusintojakaan viittis sataan kertaan katsoa. Suostuiskohan mimmit tekemään vielä yhden kauden, jos kerättäis kunnon vetoomus? Saisin varmasti kasoittain nimiä listaan, en tasan ole ainoa fani. Kuka nyt ei rakastaisi hieman viinaan päin meneviä, aikuiseen ikään ennättäneitä naisia, jotka haluais vaan pikkuisen jotain sutinaa? Ja duuniin voi aina mennä hieman darrassa, uuden tuttavan parfyymiltä löyhkäten. Annen veli Vesa - joka parhaansa yrittää ja aina siskoaan auttaa – on tietenkin idiootti, “Vesa ei vaan tajuu”. Ellu päätyy kerta toisensa jälkeen sänkyyn Vesan kanssa, mutta kohtelee Vesaa aivan yhtä kypsästi kuin Anne; “Onks ton Vesan pakko olla täällä?”. Miehet vaihtuu, krapulat haihtuu ja aina koittaa uusi päivä uusine kujeineen. Suu napsaa parantumattomasti, ja ainahan voi lähteä “yksille”. Anne ja Ellu, Jenny rakastaa teitä! Yhdet vielä?

Julistin viimeksi etsiväni rakkautta tai rattopoikaa – haku on yhä käynnissä. Rakkaudenkohteen tulisi olla älykäs, hauska, luotettava ja mielellään myös kivannäköinen mies. Rattopojalle riittää se jälkimmäinen. Itse asiassa hyvä, jos rattopoika ei olisi luonteensa puolesta houkuttava, koska silloin koko rattopojan käsite menee piloille. Jos rattopojalla on luonnetta, se voisi olla rakkaudenkohde. Mutta maailmassa, jossa rakkautta on vaikea kaiken muun harhauttavan joukosta löytää, on kiva omistaa kivannäköinen rattopoika. Seksikumppani, johon tunne-elämän oikeudet ja velvollisuudet, rajoitteet ja paineet eivät kasaudu. Mutta kertokaa mulle, miksi ne miehet, jotka näkisi ennemmin alttarille astelemassa, ovat usein luotuja rattopoikamaisuuksiin ja ne, jotka haluaisi pitää rattopoikina, rakastuukin suhun ja kaikki menee päin pläsiä? Oisko taustalla vain se luonnon laki, että ihminen haluaa sitä, mitä ei voi saada ja kyseenalaistaa halunsa siihen, mitä tajuaa varmuudella saavansa. Luulenpa, että kyse on tästä ja vain tästä.

Seksikästä syksyä ja syksykästä seksiä,

Jenny Woo

Kenen joukoissa juhlit?

Syksyn hiipiessä taas ilmoille valtaa mieleni sekä jonkinlainen rauha että kaiho. Kesän ohikiitävä illuusio vilahti taas ohi kuin vain kiusatakseen, ja toisaalta pimenevät illat kynttilöineen ja yhtä hauskoine yökerhoseikkailuineen tuntuvat aivan yhtä kotoisilta – tervetuloa syksy! Jos olo on haikea tai vaikea, auttaa laadukas juoma ja seura hetkessä. Syksyisin tunnen itse asiassa tarvetta sosiaalisuuteen enemmän kuin koskaan, kotona nyhjöttäminen lienisi vähintäänkin masentavaa.

Mietin usein kuinka kätevää olisi, jos kantapaikat olisivat paikallisia, kivenheiton päässä kotoa. Mulla näin ei ole, ja pitäisi varmaan muuttaa viisitoista minuuttia enemmän etelään ja ydinkeskustaan. Mutta pääasia lienee se, että kantapaikkoja on. Paikkoja, jotka tuntuu omilta. Paikkoja, joihin mennessä on aina vähän toisen kodin tuntua. Tuntuisi tosi kuluttavalta kulkea joka ikinen baari-ilta eri paikassa, mihinkään liiemmin tykästymättä. Ihmisellä on tarve juurtua johonkin. Tunnistaa baarimikko, saada hyvää palvelua, istua kantapöydässä, tanssia hyväksi todetun deejiin innostamana. Myöskin on hauska alkaa tunnistamaan tiettyjä ennalta tuntemattomia kasvoja, jotka jakavat kantapaikan kanssasi. Samat baarit yhdistää ihmisiä ihmeen paljon. On suomalaisittain sööttiä edistystä, kun porukka alkaa hymyillä toisilleen tunnistamisen merkiksi koskaan aiemmin varsinaisesti itseään esittelemättä. Mulle käy näin koko ajan. Hymy sinne, toinen tänne – hauska tunne huomata samojen naamojen viihtyvän samoissa paikoissa, uudestaan ja uudestaan. Kenen joukoissa juhlit, se kertoo ihmisestä jotain. Pika-analyysin ihmisen baarikäyttäytymisestä ja sitä ympäröivistä valinnoista voi tehdä helposti ja nopeasti. Viihdytkö ennemmin isojen ketjujen hieman persoonattomammissa paikoissa, vaiko yksilöllisemmissä, itseäsi miellyttävissä mestoissa? Juotko kaljaa vai cavaa? Minkälaisessa seurueessa saavuit, minkälaisessa poistut? Osaatko ottaa tilan haltuun vai pönötätkö ujona nurkassa? Vastauksista voi aina päätellä jotain.

Elämän kiitäessä eteenpäin kuin idän pikajuna on lohdullista ja terapeuttista ajatella, että jotkut asiat pysyvät muuttumattomina. Hyvät ystävät, hauskat perinteet, rakkaat paikat. Mä olen kokenut monen monta pettymystä ja petosta ihmissuhteissani, harmitellut kivojen perinteiden katkeamista ja hyvästellyt rakkaita kantapaikkoja vuosien varrella; kaikki sulkevat ovensa joskus. Ihanaa on kuitenkin elää tässä hetkessä tietäen, että mulla on kourallinen aivan fantastisia ihmisiä elämässäni, moni kiva traditio meneillään ja juuri nyt muutama todella omaksi tuntemani paikka stadissa, joista löydän itseni uudestaan ja uudestaan. Oma koti kullan kallis, omat raflat kakun kuorrutus. Voitaisiin kai ajatella, että mulla on useampi koti!

Niin paljon kaikkea hauskaa odotettavissa tältä syksyltä, muun muassa upeita keikkoja tulossa: Mew, Muse, Massive Attack, Air.. nyt jos joskus meitä todella hemmotellaan. Koska kesäkollit on heivattu ja Jenny taas rattopojan ja/tai rakkauden metsästyksessä mukana, pysynee ilma sähköisenä. Kaikki alpha malet radalle mars, Jenny Woo is looking for you! Ja tottakai mun tytöt kanssa, te pidätte menon yllä!

Bileet jatkukoon,

Jenny Woo