Keskiviikkoklubeilla on ollut taas hillitön meno ja näinä iltoina onkin saneltu loppuviikon teema. Putket keskiviikosta sunnuntaihin on vähintäänkin kesäisin aivan must. Niin kauan kuin on alle nelkyt, ainakin! Ja senkin jälkeen on mun mielestä turha jäädä eläkkeelle, vaikken katsokaan pahalla vaan kerran-pari viikossa ulkona käymistä. Mun viikot toistaa samaa, mainiota kaavaansa. Maanantai on oltava mahdollisimman tehokas, mutta startatakseen viikon voi koko päivän paahdettuaan mennä yksille – ihan siksi, että se on maanantaisin mukamas kiellettyä. Tiistai-iltana alkaa jo taas hymyilyttää, eikä tartte enää kauaa rimpuilla “all work and no play”- tilassa. Keskiviikkona rankan työpäivän jälkeen juhlitaan rankasti. Torstaitasottavat kuuluvat tietenkin töiden jälkeen asiaan, torstaisin kuuluu mennä hyvällä seurueella ulos syömään ja parille, nauramaan edellisen illan kommelluksille. Perjantai voi olla joko pehmeä “bilettämään, mutta seuraavaa iltaa ennakoiva, ehkä ennen pilkkua kotiin ja jatkot väliinjättävä” tai sitten “Thank God It´s Friday” - tyylinen malttamaton ja estoton pommi-ilta kaikkine herkkuineen. Lauantai riippuu tietysti hieman perjantaista. Pehmeä lasku viikonloppuun-perjantai tietää hervotonta maailmanlopun meininkiä lauantaina, kun taas T.G.I.F – himorilluttelut vie veronsa seuraavasta päivästä ja tällöin ilta saattaa alkaa vasta aika myöhään. Kreisibailaus onnistunee tässä jälkimmäisessäkin tapauksessa, mutta peliajan puute täytynee korvata sillä, että samppapulloa ja shottiprikkaa tilataan pöytiin ensihetkistä alkaen, ei mitään small talk-mojitoja tai viinibaarissa notkumista. Ja sunnuntai..sunnuntai on mun suosikki. Oli jatkot pidetty tai ei, nukuttu tai ei, kuuluu brunssi aina ohjelmaan. Korjaussarjaa ei kuulu kiskoa aamupäivän ankaruuteen, vaan pieneen pään kivistykseen popsitaan särkylääkkeen ohella tuhti luksusbrunssi, joka pitää sisällään korkeintaan lasin-pari Möttöstä tai vastaavaa. Brunssin jäkeen on luvallista palata himaan tekemään välikuolema, mutta vain päästäkseen taas illalla näyttäytymään ilman pandarinkuloita silmien ympärillä. Sunnuntaibailaamiseen mun mielestä voi intoutua jos tietää kykenevänsä maanantaina töihin siitä huolimatta. Kuten minä.
Madonna oli muuten just niin hyvä kuin toivoinkin. Mimmi on viiskytjotain ja täyttä terästä, seksiä ja asennetta! Kroppa kunnossa, liikkeet hallussa ja näkee naamasta, ettei ole lakannut saamasta. Epäkiinnostavaa, kun lehdet muokkaa siitä kaikenmaailman frankenstein-juttuja. Show oli mieletön ja jatkot meillä Woossa teki kunniaa teemalle.
Flow oli ja meni myöskin, fantastinen tapahtuma. Lily Allen saa kaikki mun sympatiat, so what jos tirauttaa parit kyyneleet? Ihan inhimillistä, veti silti hyvän keikan. Ja se elää omalla tyylillään, nauraa aidosti ja laukoo mitä sylki suuhun tuo. Diggaan sen kursailemattomuudesta sekä hahmona että musiikissa. Perez Hilton vois jättää sen rauhaan, turhaa napinaa. Kumpikohan ois parempaa bileseuraa, Madonna vai Lily? Lily ois varmasti villimpi, mutta Madde on legenda..vaikea valinta!
Rapusesonki jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vaan. Snapsilauluihin alkaa kyllästyä, mutta ihme kyllä ravut maistuu vielä. Tosin lokakuussa alkaa olla jo se sama efekti kuin tequilantäyteisen illan jälkeen; ajatuskin suolasta ja sitruunasta kuvottaa. Aikansa kutakin.
Loppuun pitänee ruotia viime viikkojen henkilökohtaiset ruusuja ja risuja – toiminnot. Paljon risuja ketjupolttamisesta! Lakko on siis paitsi aikanaan rikottu, nyt täysin epärealistinen alkavaksi lähiaikoina uudestaan. Kumman kauniisti katoaa savu kesäyöhön, eihän se keuhkoihin mene ollenkaan. Katsotaan sitten syksyn myötä, josko taas täyttäisin tikkarivarastoja ja liimailisin laastareita. Ruusuja annan itselleni kovasta kisakunnosta niin lenkkipoluilla kuin klubbaillessakin. Ei yhtä ainutta hengästysten tai haukotusten sarjaa, vaan täydellä sykkeellä joka kerta. Virtaa löytyy vaikka muille jakaa! Muut alkaa varmaan jossain vaiheessa kyllästyä mun energiavarastojen ehtymättömyyteen..mutta mä en! Hurmiosta huomiseen, paneudun hauskoihin projekteihin ja riemuitsen rinta rottingilla riekkumisesta niiden välissä! Elämä nyt vaan on aika ihanaa kun sen elämisen taidon oivaltaa.
More is more,
Jenny Woo
