Samppaa ja sirkushuveja

Morkkikset lakaistu maton alle, välttelen katsekontaktia liskojen kanssa ja muistelen kaikkia inspiroivia hetkiä, intensiivisiä keskusteluja ja ihania ihmisiä; ei yksikään iloinen ilta ja valvottu yö oikeastaan hukkaan mene. Senhän takia ne illat menee niin nopeasti, aamun epärealistinen todellisuus tönäisee hieman, sen takia juuri, että sulla on ollut niin helvetin hauskaa, eikä sitä aikaa, paikkaa ja tunnelmaa voinut olla elämättä loppuun asti. Kaiken Carpe diem – lässytyksen pointti ja täydellinen olemus. Bile-elämän sietämätön keveys, itsekurin itsemurha. Teemaan ja tyyliin sopivasti pitää myös viime viikkojen saldo sisällään sekä rajojen ylityksiä että riman alituksia. Tupakkalakko on toistaiseksi ohi, jatkunee ehkä syksyllä. Pakolliset kesätapahtumat Hangon Regatasta Pori Jazzeihin, check. Vanhan suolan janotus ja pari pikku vahinkoa ihan noin hauskojen häppeningien nimissä, check. Elämäni kiireisimmät viikot? Kosteimmat? Fantastisia fiiliksiä, vaarallisia tilanteita? Luonnollisesti.

Neiti Spearsin Circus piti tietysti käydä katsastamassa, tarpeeksi mielenkiintoinen hahmo ja show oletusarvoltaan spektaakkelinomainen. Plussaa sirkushuveista ja rohkeudesta (vaiko epätoivoisuudesta?) esityksen pornahtavuuden suhteen. Pysyi silmät ja korvat auki kun tykitettiin audiovisuaalista seksiä. Valitettavasti musiikillinen anti oli juuri kuten arvata saattoi ja totta puhuakseni jopa alhaiset ennakko-odotukset osoittautuivat optimistisiksi: mimmi veti ihan pokkana playbackinä koko keikan. Vaikka tanssikoreografiat oli kunnossa ja hetkittäin Britney näytti liikkeissään ihan uskottavalta ja imagonsa arvoiselta, on täysin absurdia priorisoida laulajana siten, että panostaa kaiken energian lavakuvioiden opetteluun ja panee nauhan pyörimään yleisölle. Tollaisella panoksella päätähden homman olis voinut hyvin voitaa joku look-alike oikein styleerattuna; oliskohan eturivi huomannut eron? Ei järjetön idis hei. Pistäis identtisen hahmon hakuun ja löydettyään tanssikoulutukseen; laulun imitoinnilla myy näemmä silti täysiä areenoita. Easy money, minimum effort. No mutta. Vitsit vitseinä ja kritiikki sikseen, mun sympatiat on kuitenkin aina Spearsin puolella vaikka se olis miten pihalla tai pohjalla – tai fuskais live-esiintymisissä. It's Britney bitch!

Viime blogissa funtsin, että yksi tän kesän spesifeistä tunnusmerkeistä tulee olemaan Michael Jacksonin musan potentiaalisesti ylilyöty fiilistely. Ihme kyllä mulla ei oo vielä tullut yliannostusta vaan liputan vielä jonkin aikaa täysillä ilmiölle. Sinällään pidän surullisena ja banaalina sitä, että vasta kuoleman kautta voidaan kunnolla uudelleenelää “vanha” lahjakkuus, mutta niinhän se vaan menee. Katsotaan parin kuukauden kuluttua, ehkä sitten riittää jackoilu. Tai joku muu kuolee ja ah, sentimentalisoidumme taas toisaalle.

Toinen detalji edellisblogistani: euforia oli sitten kiireellä kirjoitettuna eurofia. Tietääkseni ei dysleksiaa ole. Eurofia vois toisaalta olla tästä lähin uusi, ihan oikea termi. Keksin sille jo merkityksenkin: euforiaa eurooppalaisittain. Esimerkiksi jenkit pitää eurooppalaisia vapautuneina seksihurjastelijoina, liberaaleina villi-ihmisinä. Eurofia vois olla tämän mukamas “eurooppalaisen olemuksen”, estymättömyyden estetiikkaa ja euforiaa, tietynlaista hedonistista heittäytymistä? Niin että eurofista viikkoa vaan, itse kullekin!

Moni on kysellyt missä muhun todennäköisimmiten voisi törmätä. Jos ei allekirjoittaneen aliaksesta keksi “kotiani” ja kantapaikkaani, voin täsmentää: Simonkatu 6. Muita kantismestoja muun muassa Cuba, Fannyn terde, Tori.. Eiköhän me nähdä, rakkaat ystävät! Kesä on vasta puolivälissä, joten nyt äkkiä ylös, ulos ja baanalle!

Kuutamolla,

Jenny Woo