Tuntuu mahtavalta aloittaa kirjoittamaan blogia nyt, kun kaikki hässäkkä Helsinkiinpaluun jäljiltä on ohi ja elo normalisoitunut. Normalisoituminen ei kuitenkaan mun kohdalla tarkoita seestymistä tai tylsistymistä – menoa on riittänyt! ;)
Mutta: mä olin jo niin asettunut Madridiin opiskeluaikoina, etten jossain vaiheessa uskonut enää palaavani. Barcelona oli kova kakkosvaihtoehto kodinostolle. Kielikin oli hallussa. Oh well! Kun Kim ja Riku rupes puhumaan mielenkiintoisesta ravintolaproggiksesta, valmistuminen häämötti ja Helsinki-ikävä kasvoi, tajusin, mitä mun oli tehtävä. En oo katunut takaisinmuuttoa vielä kertaakaan; päinvastoin tuntuu, että stadista on viime vuosina muokkautunut täysi helmi. Kivoja rafloja, toimiva yöelämä, muoti alkaa näkyä katukuvassa ja ihmisillä on pilkettä silmäkulmassa.
Ostin kämpän Munkasta, koska se on sopivan lähellä keskustaa – ja kaukana siitä. Mä käyn joka tapauksessa duunissa ytimessä, plus pari-kolme kertaa viikossa baanalla, joten en pääse landeutumaan. Mun kotikulmilla ei ole ainuttakaan siedettävää menomestaa, joten suunta keskustaan on itsestäänselvä.
Viimeiset kuukaudet hurahti kreisivauhtia kaiken karnevalismin keskellä. Hiihtoloman vietin Alpeilla, pääsiäisen Rukalla. Tekis mieli suunnitella jo seuraavaa laskureissua! Levyjulkkareita, avajaisia, muotinäytöksiä, synttäreitä, kissanristiäisiä. Vappu meni kanssa perinteisen irvokkaasti, eli hauskaa oli!
Tää kevät on todella ollut fantastinen. Tänäänkin aurinko paistaa siihen malliin, että tekee vaan mieli iskeä silmää ohikulkijoille, tilata lounaalla cosmo ja istua iltoja aamuun asti. Mä oon satavalmis kesään kaikkine seikkailuineen! Vois ehkä tehdä pikku shoppailureissun johonkin vielä toukokuussa, uusia vaatekaappi. Se on jännä, kuinka ihmiset panostaa niin paljon kevätsiivouksiin kotonaan, muttei katso peiliin. Kyllähän ne ikkunat on hyvä kerran vuodessa pestä ja hyväntekeväisyyteen vanhaa kamaa toimittaa, mutta ihan yhtä paljon, ja enemmänkin, sä edustat elämäsi järjestäytyneisyyttä omana fyysisenä itsenäsi kuin asuntosi kautta. Mars lenkkipoluille tai kuntosaleille ihmiset! Kroppa kuntoon, väriä pintaan ja tyyli haltuun! Mä en tunnustaudu turhamaiseksi ihmiseksi, ihan vain iloitsen nähdä, kun ihmiset voi hyvin. Ja kun pitää huolta itsestään, voi hyvin ja näyttää hyvältä – ei mitään tähtitiedettä. Jos tarttee apua, voi sitäkin saada: ei muuta kuin puhelu personal trainerille tai stylistille. Paras bonus on tietenkin se, että hyvässä kunnossa jaksaa bilettää kovempaa, eikä myöskään näytä kulahtaneelta. Varsinkin, jos sutinaa haluaa..
Mulla ei ole onneks koskaan ollut ongelmia, sikäli olen kohteeseen silmäni iskenyt. Koputetaan puuta. Miehille vinkiksi: jättäkää pokaus-repliikit, esitelkää itsenne ja olkaa herrasmiehiä. Parhaiten tehoaa hyvä katsekontakti, luonnollisesti soljuva juttelu ja tietenkään en myöskään panee pahakseni, jos haluaaa tarjota suosikkijuomaani Möttöstä, tai muuta kuplivaa. Cheers!
All yours,
Jenny Woo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti